Kokoelma on ilmestynyt maaliskuussa 2016, kustantajana Aviador.
Tavallaan kyse on runoelmasta, n. 70 sivua pitkästä runosta, joka on jaettu jaksoihin. Se kertoo pyöräretkestä Itä-Helsingin ympäristössä, mutta tekee myös loikkia Emäsaloon ja aikaan ennen Helsingin kaupungin perustamista. Yhdistävä elementti on vesi; kokoelma/runoelma sai alkunsa uima-altaa äärellä, kun vein poikani uimakouluun. Kävin yleensä itsekin uimassa, mutta sillä kertaa iso allas oli suljettu, ja minun piti keksiä muuta tekemistä 40 minuutin ajan. Mukana oli vain vihko ja kynä, joten aloin kirjoittaa sinisestä vedesta ja muusta, mitä ympärillä virtasi. Kollmen sivun mittainen runo alkoi kasvaa. Noin kahden vuoden jälkeen käskirjoitus oli valmiina -- editointia vaille. Seuraava ote on versiosta, johon ei ole vielä tehty viimeistä editointia.
Otteita vielä julkaisemattomasta runoelmasta. (Muutoksia, korjauksia luvassa).
ketjut rutisevat, pilvet ovat paremmassa
öljyssä,
karkaavat kohti kaukaista laaksoa Kontulan takana,
sinipunaa, savuviiruja, shagri-la:
hän juoksee nummen yli palaneen kaarnan
reittiä ja hän ajaa sulkuporttien yli
idän ja lännen välillä ja hän palaa
itään vaikka kaipaa länteen hän
kuuluu itään palaneen kaarnan aikaan
vielä on muutama joutomaa
on kipattu kasa soraa ja muuta
yön sakan sekaan,
verho hulmahtaa
ja hän on puron takana
toinen ja varjo kintereillään,
idän puolella, rajalla:
III
Joenjuoksu, mutina, porina, ja tästä
sinä voisit kulkea jos kulkisit näillä main.
Olen kadottanut alun. Selaan vihkoa,
ihmettelen onko jokin pyyhkinyt sen pois.
Jokin voima, joenjuoksu, vanha henki,
manaus josta luulimme jo päässeemme.
Suosta hän nousi, mutta vain kuvassa.
Alussa on samea luola, yhtä hyvä alku
kuin mikä muu. Olimme vetten partaalla,
olimme itse maan ydin, virta juoksi
läpi suonten ja sielun.
Yhtä hyvin tässä kuin toisaalla: on töyräs,
purettu hyppyrimäki, paalutus ja pauke,
rakennetaan kehätien pieleen, lenkkipolut
säästyvät. Pelkistys. Miten pelkkä:
kun siihen pääsee, siemeneen, se hajoaa
miten moneksi palaksi? Atomeiksi jotka
hajoavat miten moneen osaan?
ja hopeisten vesien alla
taivaan vedet, kupariset,
uusi vaihde napsahtaa päälle,
lavasteet vaihdetaan:
Jokunen vuosisata sitten = juuri äsken:
tähystettiin taivaanrantaa, joko vihollinen uhkaa,
vai tuleeko se pohjoisesta? Hämeestä?
Kului tarpeeksi pitkä aika, ei tullut mistään,
meri oli tyhjä hyvän tovin, ja siemen iti,
samantekevää kuinka moneksi palaksi sen
voi jauhaa, maan alla se on pelkkä siemen.
Ja sinä saat toimittaa samaa virkaa: rakenna katto,
paalu, varasto. Ensin kulje kehä ykkösen viertä,
varo mopoja, käänny vasempaan, sitten hyvän
matkaa hiekkatietä metsän viertä, asutus on lähellä,
ja jossain välissä on pieni rinne, kuin niitty,
kuin keto, ei kumpikaan, koska karjaa ei ole
kuin taivaalla (pivilaumat)
laidun, kulo, tähtiryöppy, missä vielä
näkee linnunradan, mihin asti pitää ajaa,
kalliot pitävät tallessa miljoonat vuodet
mutta taivas kokee mutaation, juovat
sen poikki, miten kitkerä oli savu
nyt tässä mennää mullan tasalla
kasvien lailla silmänterää
ja suonien vuota,
niinkö tosiaan…
? Kyllä vain, niin olen päättänyt,
kun vastaväitettä ei kuulu,
sen esittää vain tuuli, kallio,
ojanpohja, mutta niistä otan
vauhtia matkalla läpi
siipien lehahduksen
mahlan ja saven
hamaan kauteen
ja vähän takaisikin
Tänään on päivä vailla karhukirjeitä,
ulosottomääräyksiä, vain kirje odottaa
eteisen lattialla, kyllä, siinä on lähettäjän osoite
ja kaikki, ja siinä on kirjoitusta ja on
päivä vuodenaikojen jälkeen, sesongin jälkeen,
mutta päivä on ja pysyy, venyy hetken
ja vajoaa sitten hiekkaan kummun taakse,
pyristelee rämän Kontion majan ikkunoissa,
rimpuilee peltovirvilän, ikihuolluruohon
varsissa, mutta pian savi valtaa alan,
öitten savi, mielen pohjukan savi,
kahdeksannen päivän savi, mutta
karhukirjeitä ei ole, on jopa 200 euron
palkkio josta jää viitonen kahviin ja
rasvaprosenttiin
Varpu Rauhala
20.11.2014 21:15
Lupaavasti alkava uusi runokirja - looking forward!
Uusimmat kommentit
16.03 | 07:12
Kaunis kiitos. Runojen on tarkoitus ilmestyä seuraavassa kokoelmassani ensi vuonna.
26.02 | 10:18
Löytävätkö Parnassossa 4/2019 julkaistut runot jostain runokokoelmastasi? Pidän niistä kovasti, varsinkin Illan aavistuksia kosketti sisintäni. Kiitos.
16.06 | 08:43
Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus
22.09 | 02:03
Kuka olet Jukka Koskelainen? Sukunimi kiinostaa. Sita samaa sukuako . Mina myos.
Jaa tämä sivu