AJANKOHTAISTA

Toukokuu 2023

Viisi matkaa Saksan sieluun -kirjan arvostelu Helsingin Sanomissa 28.5. 20123:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009538837.html

Runoni "Just Listen" pääsi tämän vuoden National Poetry Competitionin longlistille eli parhaiden runojen joukkoon.

Runo on luettavissa tämän sivuston "Poems in English -osiossa. Se on kirjoitettu suoraan englanniksi.

Kesäkuu 2021

Jani Saxell kirjoittaa Helsingin Sanomissa Talvimatka Jenaan -kokoelmasta:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008000086.html

toukokuu 2021

Kulttuuritoimituksen arvio Talvimatka Jenaan -runokokoelmasta:

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/filosofit-joutomaalla-arviossa-jukka-koskelaisen-runoteos-talvimatka-jenaan/

VilleHytösen arvio Turun Sanomissa:

(juttu vain tilaajille, tässä kopioituna)

Post-romanttinen matka Jenaan ja takaisin

Jukka Koskelainen: Talvimatka Jenaan. Aviador. 77 s.

Mistä on jälkimoderni runokokoelman alku rakennettu 2020-luvulla? Metatasolle rakentuvasta arkipuheesta, saksalaisen idealismin ja romantiikan läpikäynnistä ja jonkinlaisesta 1990-luvun itsensä tiedostavasta muistokuvastosta, jossa filosofian opiskelijat istuvat Seurahuoneen kahvilassa puhumassa Hegelistä ja muista idealisteista.

Jukka Koskelaisen (s.1961) seitsemäs runokokoelma, Talvimatka Jenaan , rakentaa itselleen pienen lokeronFichten ja Netflix-sarjojen väliin. Sen puhuja vähättelee alkuun Hegelin käsittelyn tärkeyttä, sitä ettei sitä harrasta juuri kukaan, mutta ajelee pikkuhiljaa kotimaisesta arjesta kohti romantisoitua keskistä Eurooppaa ja historiaa.

Alun arkikielen kömpelyys pakottaa lukijan etsimään jenalaisia valistuksen kapinallisia tekstien väleistä. Kun “köpötti vanha hattupää” tai “rämpii pöpöjen ja mokien halki, / juurakon yli ja huh”, ilmaisu alkaa muistuttaa niin tahallisen arkista, että tekstiä alkaa epäillä lastenkirjallisuudeksi.

Georg Wilhelm Friedrich Hegeliä kutsutaan jopa Jori-Vilhoksi. Tuntuu ettei huumori oikein olisi Koskelaisen ominta aluetta tai sitten siinä on jotain vielä tunnistamattomia tarkoitusperiä. Ymmärtääkseni hänellä on perusteensa, sillä tavoite on rakentaa 1800-luvun jenalaisen romantiikan esikuvan mukaan universaalirunoutta, jossa yhdistyy filosofia, draama, proosa, runous ja rakkauskirjeet. Erityisesti jenalaista taidekäsitystä edusti Friedrich Schlegel , joka omassa tuotannossaan, muun muassa Lucindessa (1799) pyrki lajityypeillä vaihteluun.

Niin tekee Koskelainenkin. Hän assosioi tekstin sisällä erilaisten maisemien ja kuvakulmien sisällä ja löytää myös sen rakkausrunouden materiaalikseen.

Parhaimmillaan Koskelainen on päästyään liikkeelle, vyöryttäessään ja ylittäessään säkeitä. Vaikuttaa kuin kone olisi saanut rasvaa mäntäänsä, kielellinen visualismi tasaantuu ja kuvat eivät vaikuta yhtä jyrkiltä kuin hitaammassa ilmaisussa: “-- kuin vanhan välineet olisi pantu pyörimään, sellainen on / sieluni, preerian joki --.”

Se lienee tarkoituskin. Pohjoisesta nykyhetkestä liu’utaan eurooppalaisen arkikokemuksen jatkuvaan historian peilaamiseen niin maisemallisesti kuin sukupolvien ketjussa: “miksei varhaisromantiikka voinut syntyä / hiekkatasangoilla, siihen tarvittiin vehreitä jyrkkiä / kukkuloita, muutama säkeenylitys ja yö / vuoren laella, katse metsän uumeniin / jonne saattoi sijoittaa vaikka mitä.”

Koskelainen lienee pyrkinyt luomaan helposti lähestyttävän tavan tarttua schlegeliläiseen varhaisromantiikkaan käyttämällä ohipuhuntaa, alarekisterin kieltä ja suoraan sanoen lörpöttelymäistä joutokäyntiä. Kohdissa jossa teksti unohtaa tämän tavoitteensa ja paljastaa avoimuutensa, kaikki osuu kohdalleen.

Kokoelmaa voisi ajatella valistuksen teemaksi, joka jatkaa romantiikan kautta postmoderniin aikaan. Sen arkikielisyys lienee tarkoitettu ironiaksi, mutta ei humoristiseksi, vaan eräänlaiseksi haltuunotoksi, etäisyyden säilyttämiseksi.

Lopuksi palataan Baltian Maarianmaan kautta takaisin Itä-Helsinkiin, jolloin romantiikan ajan goethelainen matka saa loppunsa muun muassa Markku Innon muistolle omistettuun runoon.

Ville Hytönen

23.7.

Kulttuuritoimitus-sivuston arvio Café Cosmos -romaanista:

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/hyvastijatto-runouden-romantiikalle-arviossa-jukka-koskelaisen-cafe-cosmos/

Helsingin Sanomien arvio:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006518342.html

7.4. 2020

Olin Jouko Salokorven vieraana Ylen Aamun kirjassa

https://areena.yle.fi/1-50495349

Hän haastatteli minua myös radion Luomiskertomus-ohjelmaan

https://arenan.yle.fi/audio/1-50437918

12.1. 2020

Johanna Venho kirjoittaa Rafael Cadenasin runosta Jano-verkkolehdessä. Runo on ilmestynyt suomentamassani Cadenasin runojen valikoimassa Ilman aikomusta osua (ntamo, 2016). Venezuelalainen Cadenas on saanut mm. Federico García Lorca -palkinnon Espanjassa vuonna 2015.

http://www.janolehti.fi/no8/rafael-cadenas.htm

Olen mukana Mikko Innasen maakuntauudistus-antologiassa. Kirjaan on koottu runoilijoiden ehdotuksia uusiksi maakuntalauluiksi. Kirjan mukana tulee myös CD-levy, jossa runot esitetään jazzin mestareihin kuuluvan Mikko Innasen musiikin säestyksellä.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006203245.html

https://www.adlibris.com/fi/haku?q=mikko+innasen

13.12. 2019

Joulukuun 11. ja 12. päivä esitettiin Musiikkitalossa Peter Liebersonin (1946-2011) Songs of Love, jonka tekstinä on Pablo Nerudan viisi rakkausssonettia. Gerald Finley lauloi ne hienosti espanjaksi, Hannu Lintu johti. Minä suomensin sonetit käsiohjelmaan. Ohjelamn voi lukea täällä:

https://yle.fi/progressive/fynd/RSO/20191112_suomi.pdf

31.8. 2019

Parnasson uudessa numerossa 4/2019 on kolme runoani. Niistä pisin, "Schlegel-ongelma", alkaa tähän tapaan: 

Juuri nyt tahdon selvittää
miten Schlegel vaikutti Nietzscheen,
mutta pitää imuroida, kokata pojalle
soppa illaksi, kyhätä käännös valmiiksi, ja

unohdin ainoan kirjan joka käsittelee
tätä pahaa ongelmaa työhuoneeseen
joka taas jäi putkiremontin alle, ja nyt pitää
odottaa viikkoja, kokonaisia kausia
ennen kuin pääsen nappaamaan
pölyisen opuksen ja kiikuttamaan
sen turvaan sakean metsän taakse.

Kun on hoitanut verot, marketit,
vieläkö sitä jaksaa selvittää
kysymystä josta ei missään puhuta,
kaikki pitävät siitä viiksivallua
niin omaperäisenä että voi että.

Kerron lehdessä runoista seuraavasti:

”Schlegel-ongelmassa” on kirjan ja putkiremontin verran omaelämäkerrallista pohjaa. Muut tilanteet ovat keksittyjä, tosin myös koettuja. Olen ihmetellyt Nietzschen valtavaa vaikutusta
1900-luvulla (Suomessa muiden muassa Eino Leino, Joel Lehtonen ja Akseli Gallen-Kallela kuuluivat ensimmäisinä vaikutuspiiriin). Suunnittelin kerran kirjaa Nietzschestä,
koska hänestä oli mielestäni annettu liian myönteinen tai vajavainen kuva. Luovuin suunnitelmasta, koska en tahtonut olla liian kielteinen niin sanottua nykyfilosofiaa
kohtaan. Friedrich Schlegel kuuluu varhaisromantiikan keskeisiin nimiin, ja liike loi pohjan suurelle osalle nykyistäkin ajattelua vaikkei sitä tunneta Nietzschen tapaan. Toiset kaksi runoa edustavat kokeilua siitä, miten käy, jos pyörittää runokuvia ikään kuin paikallaan ja antaa
niiden sitten purkautua johonkin suuntaan. Ehkä runot eivät tällöin etene minnekään, vaan kaatuvat itsensä päälle. Myös se on kaiketi fuusiota.

9.6. 2019

Tässä ajankohtaista Venezuelasta vuodelta 2002. Juttuni, jonka muokkasin myös kirjaani Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous (Tammi, 20014).

http://www.helsinki.fi/aluejakulttuurintutkimus/tutkimus/xaman/articulos/2002_01/koskelainen.html?fbclid=IwAR0wk20hP5XY-KpuJGGOq7XG4l7HKZvwL8NJxPCe8i3DZ5LnVu3Ugi6lc8I

Paljon on vettä virrannut sen jälkeen (paitsi että maassa vain osa ihmisistä saa vettä kunnolla vesikuollon laiminlyönnin takia). Hyvän, todenmukaisen ja armottoman katsauksen maan nykytilanteeseen tarjoaa Pertti Pesosen Ulkolinja-dokumentti:

https://areena.yle.fi/1-50111844

(jos linkki ei toimi, dokumentin voi nähdä menemällä Yle Areenan sivulle)

Kanava-lehden numerossa 2/2019 ilmestyi juttuni Venezuelasta.Nyt luettavissa tästä:

https://drive.google.com/open?id=1b0Pd8i4aNTyCoWnlA-urFC4uAgQoqecV

28.1. 2018: anna.fi -sivuto esittää kysymyksiä itsekkyydestä. Minä vastaan:

https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/kuinka-itsekas-olet-asiantuntija-paljastaa-yksinkertaisen-tavan-mitata-omaa-itsekkyyttaan

Suomen kuvalehden arvio Sanoista mustan tähden alla 18.1. 2018:

https://drive.google.com/open?id=19O6ODn4KIUUHSYoC4P8rToqXyJiFYjes

Puhun muutaman minuutin kirjastani Sanoja mustan tähden alla Helsingin kirjamessuilla. Ylen Areena:

https://areena.yle.fi/1-50009942

21.9.2018

Jokunen arvio on ilmestynyt kirjasta Sanoja mustan tähden alla:

Helsingin Sanomat:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005832558.html

Etelä-Suomen Sanomat jo kesäkuussa:

https://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2464482

Turun Sanomat taasen 1.9.2018 seuraavasti:

Kuolleet rokkarit kertovat

Jukka Koskelaisen rock-esseet kiertävät kaavamaisuuden
kaukaa.

 Rock-kirjoittelu on masentava laji. Se on tyyppiä: tämä on parempi, huonompi, yhtä hyvä kuin se toinen hyrrä-platta-levy. Loput on bändin tai artistin hagiografiaa, pyhimyselämäkerran jäljitelmää, tai gonzoilua ylettömän elämän edessä.

Jukka Koskelainen (s. 1961) on runoilija ja esseisti. Hän tekee asiat toisin. Sanoja mustan tähden alla on matkantekoa muusikoiden haudoille. Se on mestarien elämän, musiikin ja lyriikan yhteistulkintaa. Koskelainen toteaa muutamankin kerran, että ilman musiikkia teksteistä ei voi edes puhua uskottavasti.

Artistivalinnat eivät ole ilmeisiä. No, David Bowie ja Leonard Cohenovat, mutta eivät ELP:n ja King Crimsonin Greg Lake ja Creamin Jack Bruce . Hyvänen aika, kaksi basistia. Vielä erikoisempia valintoja ovat Tito Puente , Udo Lindberg ja taatusti myös Glenn Frey , Eaglesin toinen voimahahmo.

Koskelainen on ja ei ole fani. Hän tuntee jopa torjuntaa Bowieta kohtaan, mutta arvostaa tämän monikerroksista etäisyyttä sekä yleisöönsä että omaan persoonavalikoimaansa.

Eaglesin tarinassa on raadollisuutta, mutta nuorena kolahtaneet kantrivivahteiset rock-kappaleet ovat Koskelaisen elämän soundtrackia. Jack Brucen säveltämä ja Pete Brownin sanoittama Cream-klassikko White Room tulee tulkittua huolella.

Bowie on se monen hahmon ja musiikkilajin taituri kuin muuallakin julkisuudessa. Stara teki folkista rokkia, konetaiteesta poppia ja avantgardesta megahittejä. Lähes parhaimman levynsä – viimeisensä, Blackstarin – hän teki kuolemansairaana ja jazz-yhtyeen kanssa. Toinen suuri levy on Station to Station , jonka tekemisestä artisti ei muistanut mitään.

Jack Brucea ja Greg Lakea käsittelevät luvut avautuvat hienosti. Bluesperäinen rock ja proge otetaan ihan vakavasti. Rockin tavanomaisten asiantuntijoiden peliä rintanapeilla ei ole tarjolla. Koskelainen ihailee Brucea, joka tulkitsi bluesin kieleksi, jonka avulla voi luoda uutta musiikkia. Erityisesti sykähdyttää suomalainen kontakti.

Creamia ei olisi kenties ollut ilman suomalaista runoilijaa Anselm Holloa , joka 1960-luvulla toimi BBC:n suomenkielisessä toimituksessa ja vaikutti Lontoon ja Liverpoolin underground-piireissä. Cream-lyyrikko Pete Brown oli Hollon suojatti.

Hollon englanninkielisillä kokoelmilla oli sellaisia nimiä kuin Jazz Poems ja It’s a Song . Oikeastaan tämän luvun kohde pitäisi ilmaista muodossa Bruce-Brown – niin kuin laulujen krediiteissäkin.

Detroitista hotelli Kaliforniaan ja supertähteyteen muuttanut Glenn Frey ja mammuttitautisia Emerson, Lake & Palmeria ja King Crimsonia inhimillistänyt Greg Lake ovat raikkaita tuulahduksia kirjassa.

Kalifornian rento bisnesrock ja vaativa brittiproge saavat harvemmin sijaa rockin kaanonissa.

Kari Salminen 

1.6. 2018:

Yle Puheen Kevyet mullat -ohjelman vieraana TImo Airaksisen kanssa.

https://areena.yle.fi/1-4435853?autoplay=true

Jani Saxellin arvostelu Mahtavasta minästä Helsingin Sanomissa:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005561140.html

Voima-lehden helmikuun numerossa ote Mahtavan minän jodannosta ja lyhennelmä Björn Wahlroosia käsittelevästä luvusta. Mukana totta kai vaatimaton ehdotukseni Wahlroosille.

23.12. olin Kalle Haatasen vieraana Ylen ykkösessä. Puhuimme kirjastani Mahtava minä ja itsekkyyden kulttuurihistoriasta. Ohjelma kuultavissa Yle areenassa:

https://areena.yle.fi/1-4280340

Kirjani Mahtava minä -- itsekkyyden voima ja vastavoimat on kirvoittanut jokusen esiintymisen mediassa. Aiheensa takia kirja on herättänyt huomiota ja uteliaisuutta. Huomio saattaa johtua siitä, että odotetaan ajankohtaista palopuhetta aikamme itsekyyttä vastaan, sellaista onkin luvassa muutaman kappaleen verran, mutta huomio saattaa vähetä, koska kirjassa todetaan itsekkyyden olevan monimutkainen asia, joka kuuluu ihmisluontoon ja uuteen aikakauteen paljon syvemmin kuin pintahavainnot osoittavat.

Vieraana Ylen puheen nostossa 27.11.:

https://areena.yle.fi/1-4291469

Seitsemän pientä minuutta Ylen aamu-tv:ssä. Ohjelman politiikan mukaan kirjaa ei saanut edes mainita. 

https://areena.yle.fi/1-4284113?autoplay=true

Sitten Sari Valton radio-ohjelmassa Ylen ykkösessä moraalifilosofi Elisa Aaltolan kanssa:

https://areena.yle.fi/1-4242351

Ja Aamulehti 18.11. Kuvaan on löytynyt sopiva seuralainen:

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/jukka-koskelainen-teki-kirjan-itsekkyydesta-someitsekkyys-on-vaaratonta-mutta-tositelevisio-puolihuolestuttavaa-200541348/

Chile lahjoitti Suomen satavuotisjuhliin Gabriela Mistralin runon Suomalainen mestari. Runon pontimena toimi pieni uutinen Berliinin olympiavoittaja Gunnar Höckertin kaatumisesta talvisodassa. Sain suomentaa tämän runon. Helsingin Sanomissa oli 25.11. asiasta iso juttu Höckertistä, Mistralista ja runon suomentamisesta. 

https://www.hs.fi/paivanlehti/25112017/art-2000005463103.html

Kommentit